Unelma järvenrannalla 10

Vuosi lähenee loppuaan. On sanottava, että rakennusprojektin ja työn yhdistäminen on loppuvuodesta osoittautunut suuremmaksi urakaksi kuin ajattelin. Olin olevinaan varautunut, mutta en kuitenkaan. Aikataulut paukkuivat, korona toi haasteita ja yllätyksiltä ei vältytty.

Kiirettä

Tämä vuodenlopun kiire on paukahtanut vasten kasvoja kuin märkä rätti pakkasella. Naks. Ei ole lämmittänyt yhtään! Olen työstänyt projektia Espanjaan ja koronan vuoksi siihen on joutunut tekemään tuplatyötä: ei ole tuotteita, ihmisiä ei tahdo saada kiinni, kaikilla liikkeillä ei ole edes verkkosivuja (uskomatonta, mutta näin on) jne. jne. Tähän päälle käyt läpi oman rakennukset materiaalivalinnat, tarjouspyynnöt, muutostyöt ja kaikki muut yllärit, joita vääjäämättä tulee rakennusaikana vastaan. Ja päätökset on tehtävä nopeasti.

Rakennus etenee kuitenkin

Kotimme rakentuu kuitenkin päiväpäivältä. Lattiat on valettu ja väliseinätkin ovat jo kutakuinkin valmiit ja kaikki niihin liittyvät muutokset on nyt mielestäni käyty läpi (koputan puuta). Tekniset haasteet ovat vieneet minulta nyt yhden kaapin vierashuoneesta ja lyhentäneet saman verran kodarin kiinteitä pyykkinaruja, sen kanssa pystyn elämään ja varmaan vieraatkin 😊

Kiinteät kalusteet ovat piirtyneet jo osin paperillekin, vaikka ne vielä suurelta osin ovat vain minun päässäni. Mutta vahvikkeet seinien sisään kaappien kiinnityksille on nyt kuitenkin paikoillaan, meni syteen tai saveen.

Itseni jouduin ylittämään tällä viikolla, kun jouduin tikkaiden avulla kiipeämään toiseen kerrokseen. Mainitsinko jo, että poden armotonta korkeanpaikankammoa! Keräsin rohkeutta ja pitkitin väistämätöntä loppuun saakka, mutta ei auttanut. Kiivettävä oli! Tulevan työhuoneeni väliseinän päätökset oli tehtävä.

Urakoitsija piti tikkaista kiinni ja tunsin kuinka pulssi kiihtyi, selkää pitkin valui hikinoro. Mutta kiipesin! Sydän tykytti tuhatta ja sataa. Otin kaikki irti, kun ensimmäistä kertaa olin yläkerrassa ja nuohosin kaikki nurkat. Mutta niin kiihdyksissä olin asiasta, että kuvan kuvaa en muistanut ottaa todisteeksi. Toista kertaa en muuten kiipeä, ennen kuin portaat ovat paikoillaan!

Sähköä, viemäreitä, laattoja, parkettia ja muita pintoja

Pääpaino omalta osalta on nyt viime kuukausien aikana ollut pintamateriaalien lopullinen valinta sekä viemärit ja sähköt.

Olen valinnut kotiimme kotimaiset Vieserin viemärit ja odotan erityisesti Vieser Dot:n näkemistä valmiina. Se on mielestäni upea ja sopii hyvin siihen kylppäriin, johon sen valitsin. Valitsin ylilaatoitettavan mallin, mutta jos myöhemmin haluan muutosta, voin vaihtaa kannen johonkin muuhun ”Dotin kaimaan”. Ajatus siitä, että voin vaihtaa kansia ja luoda niillä uutta ilmettä kylpyhuoneeseen, tuntuu kiehtovalta.

Laattavalinnat on myös tehty ja olen valinnut laattaharmonian ABL-laattojen suuresta valikoimasta. Kävin läpi suunnitelmat ABL:n Anun kanssa ja sain mielestäni oikein upean kokonaisuuden ja loistavaa palvelua. Anulle iso käsi kärsivällisyydestä ja avusta.

Vaikka kuinka mielestäni tiedän, miltä lopputulos näyttää, jännitän silti kahta laattaa. En edes uskalla paljastaa mitkä ne ovat…kerron sitten myöhemmin. Toisessa jännitän kuosin voimakkuutta (koska laatan kuosi vaihtelee niin paljon, ei siitä saa kokonaisvaltaista kuvaa mallin avulla) ja toisessa jännitän sitä, että sama laatta tulee sekä lattiaan että seiniin. IIIX!

Parketista ja sen kuosista/väristä olin oikeastaan varma ihan alusta asti. Se ei voi olla kuin tammi ilman mitään värilakkauksia. Se tuo kotiimme lämpöä juuri niin kuin haluan. Kaikki palaset alkaa loksahdella kohdilleen ja kokonaisuus on mielestäni aikaa kestävä. Kerron lisää yksityiskohtia, kunhan päästään enempi valmiin äärelle ja nähdään pintoja livenä.

Nyt alan vähitellen rauhoittua joulua kohti. Pieni rypistys vielä ja sitten saan rauhoittua perheen ja rakkaiden kanssa joulun viettoon. Aion ottaa siitä kaiken irti, ota sinäkin <3