Julkisivujen miettimistä on pitänyt harjoittaa ihan koko ajan. Kerroin jo ensiaskeleet -tekstissäni, että unelmien taloni olisi sellainen graniittijalkainen hirsitalo. Nythän rakennamme tosiaan kivitaloa, ihan ei aina mene niin kuin olit ensiksi ajatellut. Ja graniittijalkakin on vaihtunut tällä hetkellä liuskekivipintaan.
Ulkoverhous
Talon rakenteeksi valikoitui siis kivi kovien sääolosuhteiden vuoksi. Mieheni oli tästä jokseenkin ehdoton. Minulla ei ollut asiaa mitään vastaan, sillä pystyyhän kivitaloonkin laittamaan puuverhouksen.
Kun rakentamisen aika on tullut lähemmäs ja lähemmäs, on minun unelmaani yritetty horjuttaa kertomalla puun kestävyyden ongelmista näin vaativalla rakennuspaikalla.
Puuverhous on kuitenkin ollut minulle koko ajan vaihtoehto nro 1 ja rappaus vasta vaihtoehto nro 2. Jotenkin vain näen talon puuverhoiltuna. Ei voi mitään.
Talon järvenpuoleista seinää hallitsevat suuret ikkunat, jotka ulottuvat oikeastaan lattiasta kattoon. Ikkunoiden korkeudet taitavat huidella kolmen metrin korkeuksissa. Omat haasteensa siinäkin sekä sisutuksellisesti että teknisesti.
Mutta palatakseni puuverhoukseen. Etsin sille vaihtoehtoja netistä ja loppu viimein päädyin kollegan ehdotuksesta tarkistamaan materiaalin nimeltä Accoya. Täysin itselle uusi tuttavuus. Nyt kuitenkin odottelen tästä malleja, jotka käsitellään tietyllä värisävyllä Teknoksella. Teen tästä verhouksen valinnasta oman postauksen myöhemmin, kun olen päässyt pähkäilemään vaihtoehtoja lisää ja päässyt ehkä johonkin lopputulokseen.
Sisällä suunnittelija pääsee valloilleen
Sisustussuunnittelija sisälläni herää aina pohjapiirroksia katsellessa. Käyn läpi ovien avautumissuuntia, arjen sujuvuuteen vaikuttavia asioita, toiminnallisuuksia kiintokalusteiden kohdalla sekä valaistusta ja sen riittävyyttä ns. kriittisillä paikoilla sekä pistorasioita. Kun olen saanut pohjan mielessäni alustavasti kalustettua, alkaa pintojen miettiminen. Sisustussuunnittelussa kaikkein haastavinta onkin mielestäni suurempien pintojen ja niiden värien päättäminen.
Yleensä saan kuvan päähäni talosta ja sen sisustuksesta aina kun näen pohjan. Pystyn mielikuvituksessani nostamaan seiniä paikoilleen ja kuvittelen käveleväni tiloissa ja näen eri tiloja ja niiden ratkaisuja. Mutta värit ovat aina sellaisia, että niitä pitää miettiä.
Värit
Tilojen lopullinen ilme muotoutuu aina asiakkaan mukaan. Se tunnelma sinne kotiin tulee asiakkaista, heidän mieltymyksistään. Joskus asiakkaat huokuvat valkoista harmoniaa, harkittuine yksityiskohtineen. Ja joskus taas boheemimpi asiakas yllättävine värimieltymyksineen tai esineineen tarvitsee kotiin jotain, joka ”maadoittaa” tyylin sopivasti. Tiettyä kerroksellisuutta kaikessa, omalla twistillä.
Mutta entä oma tilanne sitten!? Kun pidän kovasti kaikista tyyleistä ja väreistä. Tässä tulee se vaikeus ? Aviomies on puolestaan hyvin vaalea ja skandinaavista väripalettia rakastava. Pidän myös kovasti skandinaavisuudesta ja siihen liittyvästä ilmavuudesta. Mutta miehelleni skandinaavisen sisustuksen värit ovat hyvin lähellä valkoista ja harmaan sävyjä. Itse kun kovin tekisi sitä väriä mieli lisäillä. Olen leikitellyt nyt ripauksella vihreää värimaailmaa. Voitte vaan kuvitella mieheni reaktion!
Olen alustavasti jo tehnyt rajauksen talon ja rantasaunan värimaailmojen välille. Rantasaunan värimaailma rakentuu harmaalle ja tuota värimaailmaa on hieman pehmennetty ripauksella beigeä ja tehosteena kenties sinistä.
Talossa toistuu taas maanläheiset värit beige-kupari-vihreä…tätä käännellään vielä. Musta olisi NIIN helppo valinta talon ns. tehosteväriksi (musta talo, mustat ikkunankehykset, musta keittiö), mutta olen päätynyt kupariin ja todennäköisesti siihen vihreään. Olenkohan itsekään ihan valmis vihreisiin seiniin?
Luulen, että lopputulos on kompromissi ja toivottavasti meidän molempien näköinen.