Minusta ei oikeastaan milloinkaan pitänyt tulla kokopäiväinen yrittäjä, mutta niin siinä kuitenkin kävi. Koin yrittäjäksi ryhtymisen jotenkin pelottavaksi tyhjän päälle hyppäämiseksi. Mikäli kotoa ei olisi tullut tukea ja kannustusta päätökselle, en luultavasti olisi tässä nyt.
Yrittämisen ensimmäiset askeleet
Jäin työttömäksi lokakuussa 2016 yt-neuvottelujen lopputulemana ja piti keksiä työelämän askelmerkkejä uusiksi. Löysin uuden kutsumuksen ja pääsin kouluun 2017 vuoden alussa. Aktiivisuusmalli teki kaikkensa, että minusta ei koskaan tulisi sisustusalan yrittäjää. Kouluni ei siis kelvannut aktiivisuusmallille, koska se ei edistänyt työllistymistäni. Näin he perustelivat asiaa. Olin kuitenkin päättänyt, etten lamaannu aktiivisuusmallin alle ja puskin täysillä eteenpäin. Pahimmillaan tai parhaimmillaan, miten kukakin sen ottaa, tein koulun päättötyötä, korkeakoulun ennakkotyötä (hain korkeakouluun opiskelemaan arkkitehdiksi), kävin aktiivisuusmallin vaatimassa koulutuksessa toisella paikkakunnalla ja hain viittä työpaikkaa kuukaudessa. Siinä jos missä tarvittiin yrittämistä. Usein viikon lopuksi oli takki aivan tyhjä.
Kun perustin yritykseni 2018 oli tarkoitukseni työllistyä uudella alalla: sisustussuunnittelijana. Se ei arvatenkaan käy aivan sormia napsauttamalla, vaikka tahtotila ja osaaminen olisi ollut kuinka kova. Niinpä ensimmäiset vuodet markkinoin kovasti ja sain pieniä projekteja. Pääosa palkastani tuli kuitenkin ns. entisen työni osaamisella: tein markkinointia yrittäjänä toisille yrityksille. Tätä teen vielä tänäkin päivänä, vaikka suurin osa ajastani meneekin sisustuksen parissa.
Pikkuhiljaa sain suurempia projekteja, mutta sitten tuli korona ja sota, eikä tuon kombon vaikutuksista oikein olla toivuttu vieläkään. Mutta hypätään hieman ajassa taaksepäin. Nimittäin aikaan, kun ujutin yhden sormen Espanjaan.
Espanjan Aurinkorannikolle
Mieheni on matkustanut Espanjaan jo vuosien ajan. Ja oli hänen ajatuksensa etabloitua myös sinne. Kiertelimme katsomassa asuntoja Aurinkorannikolla noin vuoden verran, ennen kuin löysimme, mitä etsimme. Vuosi oli 2019 ja olimme antaneet Espanjalle pikkusormen.
Tässä vaiheessa kuitenkin koin kulttuurin vielä kovin erilaiseksi ja pelkkä ajatus Espanjassa yrittämisestä tuntui vieraalta ja liian suurelta loikalta. Mutta suunnittelutyötä pystyy tekemään missä vain ja lähes milloin vain. Päiväni Espanjassa kuluivat usein tietokoneen ääressä suunnitelmia tehden Suomen suuntaan. Tein lisäksi alihankintana suunnitelmia Espanjaan ja muutaman omankin projektin toteutin paikallisesti.
Suomessa työtilanne vain jatkui suhteellisen huonona. Ja viimein vuonna 2024 oli pakko myöntää itselle, että töitä on enemmän Espanjassa. Tässä kohtaa tunsin jo Espanjan Aurinkorannikkoa paremmin ja tapaa tehdä siellä töitä.
Vuoden 2025 alussa paperit allekirjoitettiin ja Decorasi S.L. näki päivänvalon. Prosessi ei ollut aivan näin helppo ja paikallinen byrokratia on kyllä sellainen viidakko, että jos olisin kaiken sen tiennyt mitä nyt tiedän, niin voi olla, etten olisi yritystä Espanjaan perustanut. Kyllä Suomessa kuitenkin asiat ovat, esimerkiksi juuri yrityksen perustamisen suhteen, todella helppoja, suoraviivaisia ja ennen kaikkea nopeita.
Yrittäjänä nyt ja tulevaisuudessa
Suomessa toivoisin enemmän yritysmyönteistä ajattelua ja ymmärrystä. Yrittäjä ei ole aina se pahis, vaan usein tällainen yksinyrittäjä, joka vaan haluaa tulla toimeen rakastamallaan alalla. Vaikka Suomessakin on paljon epäkohtia, toivon, että olen vielä yrittäjä, kun eläkepäivät kutsuvat. Nyt voin ylpeästi todeta, että olen hankkinut leipäni jo 7 vuotta yrittäjänä!
Tänä päivänä pyöritän yrityksiäni sekä Suomessa että Espanjassa. Joustavasti molempiin maihin. Älä siis epäröi olla yhteydessä, oli projektisi millainen tahansa -Suomessa tai Espanjan Aurinkorannikolla.
Aurinkoisin terveisin
Sari Lindblom
Yrittäjä