Rakentamisen ensiaskeleet

Joskus mielessäni eli haave oman talon rakentamisesta. Mutta sinne se jäi jonnekin haaveisiin ja olin jo ajatellut, että tässä elämässä oman kodin rakentaminen ei osunut ”kortteihin”. Mutta olosuhteet ja tilanteet elämässä ei todellakaan aina mene niin kuin oli ajatellut. Joskus ihan hyvä niin 😊.

Mieheni sanoi minulle muutama vuosi sitten, että jos saisit rakentaa millaisen talon vain, niin minkälainen se olisi?
Hieman tuon keskustelun jälkeen meille tuli tilanne, että olimme yht’äkkiä upean rantatontin omistajia. Mieheni pyysi minua laittamaan haaveeni nyt paperille. Ja niinpä hahmottelin paperille, mitä kaikkea unelmakodistani löytyisi. Jatkoin paperia aina seuraavalla A4:lla sitä mukaa kun suunnitelma eteni.

Lopulta minulla oli neljä A4 paperia teipattuna yhteen ja unelmatalon pohja valmiina. Pieni mieleni teki kärrynpyöriä, siinä se oli. Ja parhaimmillaan tämä olisi hirsitalo. Sellainen graniittijalkainen hirsitalo.

Joudut tekemään kompromisseja -ja paljon

Töhryistä kaava-arkille

Arkkitehti parka. Hän sai hahmotelman eteensä (joka ei todellakaan ollut mittakaavassa) ja häntä pyydettiin piirtämään talo puhtaaksi. Niin kuin monessa projektissa, tässäkin täytyi tehdä kompromisseja. Rakennusoikeus ei riittänyt kaikkeen, mitä olisi haluttu ja erilaiset määräykset muuttivat autokatoksen paikkaa ja monta muutakin asiaa.

Miehelläni oli omat vaateensa. Itse olisin useampaakin asiaa ilman tullut toimeen, mutta ne olivat taas miehelleni tärkeitä, joten ne oli mahdutettava mukaan. Kompromisseja siis. Ehkä tärkein asia, joka jokaisen rakentajaksi aikovan täytyy muistaa: joudut tekemään kompromisseja -ja paljon.

Luopumisen tuska

Tärkein asia, josta jouduin itse luopumaan hyvin aikaisessa vaiheessa, oli pyykkinarut. Joo joo! Ei saa nauraa!
Pyykkinarut juuri siinä kohtaa, johon ne arjen sujuvuutta ajatellen olisivat parhaiten sopineet. Jostain kumman syystä, tämä on ollut minulle aivan kaikkein vaikein asia koko projektissa. Tiedättekö sen ”kamelin selän”? No se taittui juuri tuossa kohtaa.

Uskon, että naureskelen tälle asialle jossain kohtaa itsekin ja saan narut vielä johonkin parempaan paikkaan. Mutta nyt kun katson suunnitelmia paperilla, näen vain, että ne narut olisivat olleet juuri tuossa ja nyt siinä on tuo hiton kellari. Sieluni silmin näin kuinka kodinhoitohuoneen ovesta liihotan auringon paistaessa suoraan ihanille pyykkinaruilleni, jotka eivät ole maiseman edessä talon toisella puolen, eivätkä näy etuovelle, kun ajan pihaan.
Minua ahdistaa usein, kun talojen pihalla on pyykkinarut sijoitettu niin, että voit pihaan ajaessasi katsoa minkä värisiä kalsareita talon isäntä tai emäntä käyttää. Joillekin tämä on ok, mutta minun pieni kieroutunut maailmani ei sitä halunnut omalle pihalleen.

Väännetään kättä

Minulla on talosta hyvin vahva visio. Aina en osaa sanallisesti (valitettavasti) kertoa kaikesta, mitä pääni sisällä liikkuu. Selkeä kehittymispiste. Näen kaiken valmiina pääni sisällä ja visioin usein tilat ns. sieluni silmin.

Miehen kanssa väännän kättä joistakin detaljeista, vaikkakin harvoin. Mutta silloin huomaan olevani usein alakynnessä, kun mieheni ja arkkitehti liittoutuvat yhteen tai mieheni ja valaistussuunnittelija. No eiväthän he oikeasti liittoudu. Yrittävät selittää minulle, miksi ei jotain voi tehdä tai se kannattaisi tehdä näin tai näin…ja minä en vaan tajua antaa periksi. Miehet! Mun visio, mun talo, mikä tässä nyt on niin vaikeaa tehdä just niin kuin mä haluan?! Ja tässähän kohtaa ei ole mitään merkitystä sillä, että se on myös mieheni talo.

Ainakin toistaiseksi, olemme aina päässeet yhteisymmärrykseen. Joskus väännetään rautalangasta ja joskus asiat menee ihan ”sukkana sisään”. Mutta ymmärrän täysin, kun puhutaan rakentamisesta ja avioeroista. Mutta annan vielä kerran propsit meidän arkkitehdille: Tomi oot huippu ja mun miehelle: soot vaan niin <3 ja Tape meidän valaistusguru, ilman sua moni asia olisi vaikeampaa 🙂

Tässä Unelma järvenrannalla -blogissa tulen kertomaan projektistamme. Tämä on yhteinen unelmamme, asua järvenrannalla. Unelma, jonka en koskaan uskonut toteutuvan!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.