Asuminen Unelmassa on ihanaa, vaikka valmista ei ole vieläkään. Tosin valmista ei tänä vuonna tulekaan, pihojen tekeminen siirtyy suosiolla ensi vuoteen ja Unelman emäntä saa hetken hengähtää ja keskittyä töihin ja pilkkujen viilaukseen ?
Muutto
Selailin kalenteria läpi ja en muista, minä päivänä virallinen muutto (= sänky roudattiin uuteen osoitteeseen) tapahtui. Tuo heinä-elokuu oli sellaista pyöritystä, että jälkeenpäin sitä miettiessä en muista siitä oikein mitään. Liekkö tuo nyt hyvä vai huono, mutta nopeasti kesä meni muuttaessa ja töitä tehdessä.
Pihojen lisäksi meillä on vielä keskeneräisyyksiä, mutta niiden kanssa on jo oppinut elämään. Välillä mietin, että toivottavasti tähän ei totu ja ne pikku asiat jäävät tekemättömiksi hamaan tulevaisuuteen. Yksi tällainen on keittiön välitilan laatoitus. Olen jo oikeastaan tottunut tuohon maalipintaan, että näinköhän edes kaipaan siihen laattaa. Laatat on kuitenkin hankittu ja ne tönöttävät tukevasti varastossa odottamassa.
Haaveilin tekeväni viimeisen päivityksen istuessani terassilla onnellisena syksyisessä maisemassa teekupposen kanssa. No se ei tule tapahtumaan. Terassin lasituksen aloitettiin lokakuun lopulla ja niiden teko on vielä kesken. Tuo pakkasen puolelle kääntynyt sää ja ensilumi eivät yhtään edesauta terassi-istuskelua, ei edes sen teekupposen kanssa. Ei, vaikka lasitukset saataisiinkin valmiiksi. Jätämme sen mielikuvan sitten ensi kesään hautumaan.
”Puutostiloja”
Meillä tehtiin viimeisiä maalauksia tuossa joku aika sitten ja laitettiin ovien pielet kuntoon. Meille tuli listattomat ovet ja mielestäni niistä tuli aivan älyttömän hienot. Joroisten Taiteovi toteutti ja toimitti. Ovissa on tuollainen poikittainen viilu-pinta. Erikoisuutena on se, että sama viilu on myös karmeissa.
Tähän matskuun päädyttiin, kun mietittiin tuota yhtä lähes 3 m korkeaa ”monsteri-ovea”, jota ei mistään tahtonut saada. Joroisten Taiteovelta ehdotettiin poikittaista viilua ja siinä saumakohta jää oikeastaan näkymättömiin. Olen yrittänyt tähystää, en ole nähnyt saumakohtaa. Vetimet liukuoviin vielä puuttuu (oikean puoleinen ovi), ne ovat varmaan jossain matkalla kohti meidän residenssiä. Toivottavasti.
Työhuoneesta puuttuu kaappeja, vierashuoneesta puuttuu kaappeja, eteisestä puuttuu liukuovet, akustiikkatyöt kesken, keittiössä on vielä puunattavaa. Keittiön tasot tulivat, mutta saarekkeen taso oli harmillisesti väärän kokoinen. Luulen, että siinä on käynyt vain ajatusvirhe, mutta asia on luvattu hoitaa kuntoon. Jos nyt jotain, niin olen oppinut odottamaan. Suht rauhallisestikin vielä. Sen verran on tullut noita viivästyksiä ja aikataulumuutoksia, että ihminen saa stressattua itsensä hengiltä, jos ei osaa vähän ottaa rennommin.
Tilanne nyt
Kaoottisen kodinomainen ? Meillä on siis joka paikassa vielä muuttolaatikoita ja tavaraa, kun kaikille tavaroille vain ei ole vielä paikkaa. Yritän henkisesti orientoitua kestämään kaaosta, eikä se ole vahvuuteni.
Varsinkin työhuoneeni on aivan jäätävä, kun kaikki mallit ja kansiot on pitkin lattioita. Joku päivä voin vielä toivottaa asiakkaani kotitoimistollenikin tervetulleeksi. Vaikka totesin kyllä jo, että mun uusi työpöytä on ihan liian pieni ? Se, onko sellaista pöytää olemassakaan, joka on sisustussuunnittelijalle tarpeeksi suuri, onkin sitten toinen juttu.
Toimivia ratkaisuja
Unelman yksi parhaita puolia ja josta erityisesti pidän on meidän oma kylppäri. Omasta makkarista pääset vaatehuoneeseen ja kylppäriin, jossa ei kukaan muu käy. Aivan ihanaa ja arjessa toimivaksi todettua. Vaikka mieheni herää aina minua aiemmin, ei kylpyhuoneen käyttö herätä minua, kun välissä oleva vaatehuone tavallaan blokkaa kaikki kylppärin äänet.
Toinen aivan parasta-asia on sisäpyykkinarut. En luopuisi niistä ikinä. Ei enää pyykkitelineitä pitkin lattioita. Vaikka kuinka on kuivausrumpu ja -kaappi, niin narulle tulee aina jotain ripustettavaa. Jos ei muuta, niin hikiset treenivaatteet saa niille kuivumaan, eikä niitä tarvitse ripustella mihin sattuu. Saatikka laittaa märkinä pyykkikoriin. Arkkitehti oli jo kynineen piirtämässä seinää mun narujen kohdalle ja nyt olen niin onnellinen, että pidin kiinni mun ”seinän mutkasta”.